Hello London

Ei otsikkoa

2007-10-21T20:00:00+03:00

Valaistuin. Kiitos.
Toivottavasti tajuan.

Wish me ill

2007-09-26T11:48:00+03:00

Ja niin kauan ja niiin kaunis ja niin

poskilla kyyneleitä joita ei ole koska se veisi niin paljon energiaa, oi rakas, olen väsynyt, kulta odota
Löysin kappaleen joka soi kun elämäni lopputekstit pyörivät valkokankaalle ja se tärisyttää minua. Mikään ei sovi paremmin, ei mikään ja aurinkoni en osaa

mitään

En voi sille mitään se vaikuttaa, se on täydellinen, lörpöttelen liikaa.

ja jos nyt
niin minä

en

Kuuntele tähteinvälistä laulua siitä kuinka minä sinua rakastan! Älä kyseenalaista, älä kysy, älä vedä henkeä. Minä minä minä kerron joskus kun opin pukemaan tämän sanoiksi, sanaksi. Mitä kerron? Minä kerron!

Minä pahoittelen tätä tasoa, joskus yllän ylemmäs.

Stop thinking

2007-05-26T09:27:00+03:00

Ikinä näin pettynyt?
Vatsassa kiertää ja kuristaa. Henki kulkee henkäyksen kerrallaan ja anteeksi suuri runollisuuteni (ja surullisuuteni!) suuri opettaja!
Päiviä jolloin antaisi omaisuutensa muistinmenetyksestä.
Mihin on tyytyminen ja mikä menee yhä huonommaksi? Ei elämä ole panosten asettelua ja riskinottoa en suostu.
Kuristaa.

Humid teenage mediocrity

2007-04-29T00:29:00+03:00

Sammutin musiikin koska olen niin valtavan väsynyt enkä pystyisi keskittymään. Tahdon ruokaa ja tahdon nukkua ja tahdon RÄJÄHTÄÄ ilman ääniä, nestetyä ilman että se tuntuu miltään, lakata vain olemasta edes muutamaksi tunniksi että saan otettua takaisin energiaa jonka olen hukannut ja josta olen velkaa. Aloitin ja jätin kesken ja tahdon yhä sitä ruokaa ja ei, ei häntä ole näkynyt, yrititkö kysyä myös alahyllyltä, niin, siellä missä on jauhoja ja viulunsoittajia. Matoja. Ja silloin hakkasin kirveellä oikein käteni irti ymmärtämättä koko kuvaa ja muutuin yhdeksi. Niin se käy kun siitä ei pidä kirjaa. Anteeksi, se oli vahinko, nostan neulan että saat ajatuksesi kokoon. Olethan prinsessani, ainokaiseni, sinä pidät minusta kiinni vaikka tahtoisin heittää sinut pois ja niin kauas. Minä tulen aina niin surulliseksi, kun katson sinua silloin kun odotat. Ja sinä odotat että jotain tapahtuisi, ja minä tiedän että niin ei käy vielä pitkiin aikoihin ja sinä tuhlaat sen hetkisen ajan, joka on tärkeintä ja jota ei saa takaisin, odottamalla. Odottamalla! Aikaasi voit käyttää niin paljon paremminkin kuin murehtimalla tulevia. Rakastaisit nykyisyyttäsi mutta sinä uneksit paremmasta sinä röyhkeä, sinä tavaton. Minä en synnyttänyt sinua, me ruokimme toisiamme ja tahdon nukkua mutta sinä valvot. Kun näännymme pölyisillä ja kuivilla kauppareiteillämme, kun minä tahtoisin jäädä, niin sinä nouset.

Tule, tulen aamutähti,
anna tuuleni lietsoa.
Tapa, tulen tuhon tähti,
revi ja raivoa ilmavirroissani.

In seven little days

2007-01-06T20:04:00+02:00

Karmivaa ja kamalaa ja harmaata ja hattaraista ja nopeaa ja uutta ja vanhaa ja katkeraa ja suloista.
Tyynyjä kastelevaa, vadelmien poimintaa piikkien keskeltä, syvältä pensaasta. Tapan tapan tapan tunnen. Olen uusi vanha lainassa ja sininen. Teen parhaani ylittääkseni laina-ajan. Ostan myyn vaihdan hajotan suren unohdan maalaan päälle toisella värillä. Kuuntelen musiikkia pääni sisältä ja sekoitan hengittämistä helpottavia höyryjä öisin. Ostin punaiset kengät ja ne ovat kauniit. Viime yönä lopetin itkemisen, koska upposin ajatukseen jumalista. Miten paljon helpottavampaa voikaan olla niillä, jotka pyydellessään anteeksi tyhjältä uskovat, että joku todella kuulee heidät ja katselee, he eivät tunne sen menevän hukkaan. Olen siivonnut huonettani, tahdon kermanvaalean sisustuksen, barokkihuonekaluja, korkeaselkäisiä tuoleja, vaalean puuteroidun peruukin ja kuluneen vaaleanpunaisen mekon. Otan vieraani vastaan pienen teepöydän ympärillä ja nautimme erinäisiä tajuntaa laajentavia aineita. Myöhemmin parannamme maailman käden käänteessä ja nukahdamme metrin päähän sängystä, matka tuntuu luonnollisesti ikuiselta. Aamulla minttutee helpottaa vartalon ja pään kummastuttavaa pahoinvointia ja puhumatta pyyhimme huulipunan suun ympäriltä ja liimaamme puoliksi irtonaiset irtoripset takaisin paikoilleen tomusokerilla ja vedellä. En usko, että tämä yö menee sen paremmin kuin edellinenkään, vaikka tosin olen saattanut päästä osasta eroon jo aamupäivän hysteriassani. Pyyhin anteeksipyyntöni koska se kuulostaa raivostuttavan naurettavalta. (Anteeksi kuitenkin, nyt kun tuo ei näe tätä.) Mitä sinä sanoit? Minäkö? Mikä saa sinut uskomaan, että sanoin mitään? Punastuit.

Sininen ja punainen painivat päässäni ja päälläni. Todistan kummankin hetkinäistä voittoa kaikkien tunteitteni, ajatusteni ja järkeni seuratessa silloista johtajaansa. Vaan mikäs tässä lötkötellessä. Pian menen syömään hamppareita.

"MRÄÄÄ."

2005-12-15T20:12:00+02:00

Minä vallan rakastan Hannebalin Kisua. <3

Ala-asteen joulujuhlissa on meininkinä tappo. Ensin sinne pitää porhaltaa tuli perseen alla ettei myöhästy tunti ennen itse häppeninkiä alkavasta kahvituksesta vain päästäkseen istumaan puoleksi tunniksi kovaan muovituoliin että näkisi edes jotain. Ne myöhemmin tulleet puoli salia nimittäin eivät näe mitään. Eivät minään vuotena. Tuolien limittäin asettaminen ei ala-asteen bailuissa juolahda nääs mieleenkään.

Ohjelman alkaessa on luvassa mumistua yhteislaulua, Näin askartelet kaikesta lampaita-lehden jouluekstrasta poimittuja runoja, liian nopeasti piipittämällä puhuttu jouluevankeliumi, mukahauskat näytelmät ja tonttutanssi jonka hyppykohdan tömähdys saa verhon takana piilleen cd-soittimen hyppäämään nuotin jos kaksikin. Pikkuveljen nokkahuiluiluille taputetaan kovempaa kuin muille ja loppuaika kuluu nuokkuessa. Toll.

Eteisessä takkia ei löydä mistään ja sisunsyöjät hengittävät päin naamaa. Onneksi keskiviikkona on edessä vielä toinen moinen, ainoana erona lähes vieras ympäristö. Nam.

Ainoa mitä en vaihtaisi on paapan kanssa sanailu. Aina yhtä hauskaa.

Siteeratakseni erästä mukana ollutta 70+ leidiä, hyvää yötä sano mummo kun silmä puhkes.

<3

Inhale

2005-09-11T02:30:00+03:00

Revontulia. Hienoimmat, mitä olen koskaan ennen nähnyt. Itse asiassa, en ole ymmärtänyt revontulia niinkään ennen tätä yötä. Ulkona oli pakkasta ja jokainen puhallus oli enemmän valkeaa kuin aiemmin. Onneksi laitoin hupparin päälleni. Menin ulkorakennuksen taakse, koska sieltä ne näkyivät parhaiten. Vihreitä, koko taivas aaltoili ja taivaalla oli niin paljon tähtiä. Ne maistuivat katkeralle, saivat tärisemään ja istuin siellä kauan kyykyssä tuijottaen niitä. Käsiäni palelsi. Hymyilin leveästi ja se oli mukavaa. Pitäisi mennä kyllä nukkumaan, huominen tulee olemaan varmaan pitkä päivä. Nukun kunnes herään ja näen unta uudesta minusta. Minä, ilman huomionviejiä. Huomion minut ja nukahdan revontuliin. Yskin varmaan koko yön. Joskus olen paras ystäväni ja joskus pidän siitä. Oikeasti en tahtoisi nukkua, minulla olisi tekemistä, mutta olo on liian rento ja hyvä millekään tekemisille. Olen olemassa itselleni ja pidän siitä. Saan nukuttaa minut ja herätä yksin, mutten yksinäisenä. Onhan minulla minut.

Old ache

2005-09-10T17:40:00+03:00

Musikaali on ohi, kyllä. Huomenna alamme kuvata elokuvantapaista. Kaikki menee niin nopeaan ettei pysy perässä. Koulukin jossain välissä. Väleistä puheenollen, en kutsuisi niitä lämpimiksi. Tiedä, ovatko koskaan olleetkaan. Tai no tiedän, ovat, mutta itselleen on melkein helpoin valehdella. Enkä tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Tai valehdella. On se sellaista.

Tiedän kyllä mitä tekisin jos olisin viisas. En vain jaksa.