Minä vallan rakastan Hannebalin Kisua. <3

Ala-asteen joulujuhlissa on meininkinä tappo. Ensin sinne pitää porhaltaa tuli perseen alla ettei myöhästy tunti ennen itse häppeninkiä alkavasta kahvituksesta vain päästäkseen istumaan puoleksi tunniksi kovaan muovituoliin että näkisi edes jotain. Ne myöhemmin tulleet puoli salia nimittäin eivät näe mitään. Eivät minään vuotena. Tuolien limittäin asettaminen ei ala-asteen bailuissa juolahda nääs mieleenkään.

Ohjelman alkaessa on luvassa mumistua yhteislaulua, Näin askartelet kaikesta lampaita-lehden jouluekstrasta poimittuja runoja, liian nopeasti piipittämällä puhuttu jouluevankeliumi, mukahauskat näytelmät ja tonttutanssi jonka hyppykohdan tömähdys saa verhon takana piilleen cd-soittimen hyppäämään nuotin jos kaksikin. Pikkuveljen nokkahuiluiluille taputetaan kovempaa kuin muille ja loppuaika kuluu nuokkuessa. Toll.

Eteisessä takkia ei löydä mistään ja sisunsyöjät hengittävät päin naamaa. Onneksi keskiviikkona on edessä vielä toinen moinen, ainoana erona lähes vieras ympäristö. Nam.

Ainoa mitä en vaihtaisi on paapan kanssa sanailu. Aina yhtä hauskaa.

Siteeratakseni erästä mukana ollutta 70+ leidiä, hyvää yötä sano mummo kun silmä puhkes.

<3