Ikinä näin pettynyt?
Vatsassa kiertää ja kuristaa. Henki kulkee henkäyksen kerrallaan ja anteeksi suuri runollisuuteni (ja surullisuuteni!) suuri opettaja!
Päiviä jolloin antaisi omaisuutensa muistinmenetyksestä.
Mihin on tyytyminen ja mikä menee yhä huonommaksi? Ei elämä ole panosten asettelua ja riskinottoa en suostu.
Kuristaa.